Football friendship at its best – Middlesex vastavierailulla Laaksolahdessa

Viime lokakuussa SexyPöxyjen ikämiesjengi SuxiBoxit matkasi Lontooseen. Siellä syntyi jotain paljon suurempaa kuin yksi pelattu futismatsi. Syntyi kahden seuran ja pelaajien välinen ystävyys.

Kesäkuun viimeisenä lauantaina oli Pöxyjen vuoro avata ovi brittiystävillemme, kun legendaarinen ja kansainvälisillä kentillä meritoitunut AFC Middlesex Wanderers saapui Espooseen lähes 30 ihmisen porukalla.

Ja nyt kyse ei ollut enää pelkästä uusintaottelusta. Kyse oli iloisesta jälleennäkemisestä.

Yhdestä 90-minuuttisesta kentällä ja huolellisesti suunnitellusta yhteisestä päivästä, jota oli odotettu siitä asti, kun viime syksynä Lontoon Enfieldin Queen Elizabeth II Stadiumin klubitalolla lyötiin kättä päälle ja sovittiin: next time in Finland.

Kun ystävät saapuivat Laaksolahteen
Jo ennen avauspotkua oli selvää, ettei Middlesex Wanderers ollut tullut Suomeen vain nauttimaan karjalanpiirakoista tai rakastumaan 1952-olympianvuoden harmaaseen janojuomaan.

Ehei. Vieraat olivat tulleet puolustamaan lokakuista voittoaan.

Reissua varten lontoolaisessa kirjapainossa oli painettu tätä vierailua varten peräti 28-sivuinen julkaisu. Ei pelkkiä kokoonpanoja tai aikatauluja, vaan tarinoita, historiaa, kuvia ja tunnelmia. Julkaisusta huokui sellaista omistautumista, joka sai monen paikalle tulleen katsojan ja Boxi-veljen nyökkäilemään arvostavasti.

Ja mikä parasta – otteluohjelman tuotot lahjoitettiin Middlesexin toimesta kokonaisuudessaan HJK:n Aulis Rytkönen -rahastolle.

Hieno ele. Hyviltä ihmisiltä. Juuri sellaista, mitä tämä viikonloppu edusti.

 

Persposki Arena maailman kartalle
Pelipäivän aamuna aurinko paistoi Laaksolahdessa lähes pilvettömältä taivaalta. Persposki Arenan keinonurmi suorastaan vihersi yön sateen jäljiltä. Olosuhteet olivat täydelliset.

Katsomossa kansainvälistä peliä todisti kenttäkuulutuksen mukaan 52 futiksen ystävää, ja kentällä nähtiin 22 pelaajaa, joille ottelu merkitsi paljon enemmän kuin sarjapisteitä.

Pöxyjen Jukka ”Skyygi” Puolakka johdatti pinkkiveljien alkuverryttelyn tuttuun tyyliinsä. Pallo liikkui. Jalat liikkuivat. Ja pukukopissa avautui jälleen muutama Capsicam-tuubi. Tiikeribalsamikin löysi tiensä reisiin ja pohkeisiin aivan kuten Lontoossa kuukausia aiemmin.

Jo pelin alkuminuuteista lähtien huomasi, että Boxit olivat päättäneet jättää viime syksyn 0–2-tappion historiaan ja Enfieldin samettiselle luonnonnurmelle. Pallo liikkui nopeasti. Pinkkipaidat vielä nopeammin. Britit saivat huomata, että mäkihyppääjien ja rallikuskien Suomessa osataan myös pelata kaunista futista.

Lontoossa Middlesex oli näyttänyt lähes oppikirjamaisesti, kuinka futista pelataan. Nyt oli Boxien vuoro esitellä vieraille, millaista futis on kauneimmillaan Laaksolahdessa.

Ensimmäisen puoliajan aikana pinkkipaidat takoivat taululle viisi maalia. Syötöt napsahtelivat kohdilleen, viimeistely onnistui ja kentällä nähtiin juuri sitä Boxien peliä, josta on vuosien varrella tullut Boxien tavaramerkki – paljon liikettä, paljon palloa ja vielä enemmän taitoa ja komeita maaleja.

Toisella jaksolla tahti ei juuri hiipunut. Kuudes osuma viimeisteli komean 6–1-voiton, mutta loppuvihellyksen jälkeen tulostaulu jäi nopeasti taka-alalle.

Koska kaikki tiesivät, ettei päivän tärkein voitto löytynyt numeroista.

SexyPöxyt – Middlesex Wanderers AFC
6–1 (5–0)
1–0 Jääskelä (Iikkanen)
2–0 Kovalenko (Vuotovesi)
3–0 Kosonen (Itälä)
4–0 Kovalenko (Hurskainen) (Mikä byyri!)
5–0 Lumivaara (Kovalenko)
6–0 Puolakka (Lumivaara)
6–1 Sammy Deering

Avaus: Hurskainen; Vuotovesi, Isotalo, Warner, Puolakka; Iikkanen, Korhonen, Jääskelä, Kosonen; Kovalenko, Kleemola

Subs: Paulamäki (mv), Seppälä (mv), Siniharju, Rinne, Nevalainen, Tuominen, Itälä, Busk, Puranen, Numminen, Lumivaara

Football friendship at its best
Ottelun jälkeen nappikset vaihtuivat uikkareihin. Koko porukka marssi Pitkäjärveen pulikoimaan. Vedestä ei ollut kiire nousta minnekään, puhdas järvi oli briteille taivaallinen kokemus hikisen pelin ja kuuman päivän jatkoksi. Laiturilla ystävyys syveni jälleen muutaman asteen.

Laaksolahden mukavista tunnelmista oli aika suunnata Pöxyjen kantispubiin eli Viherin Bilis & Bariin Viherlaakson ostarille. Ja kuten Lontoossa, myös nyt pizzat (kiitos Niksu) katosivat pöydistä lähes samaa vauhtia kuin pelin viimeisetkin analyysit.

Tuopit nousivat ilmaan, puheet ja laulut alkoivat ja jossain vaiheessa kukaan ei enää miettinyt, kumpi oli koti- ja kumpi vierasjoukkue. Yhdessä oltiin.

Futis yhdistää
Pizzojen, laulujen ja parien huurteisen jälkeen päivä jatkui Bolt Arenalla HJK vs KuPS Veikkausliigaottelulla. Peli oli mitä oli, mutta matsin puoliajalla koettiin hetki, joka kuvasi koko viikonlopun henkeä paremmin kuin tulostaulun lukemat.

Middlesex Wanderers luovutti reissuohjelmastaan ja muista lahjoituksistaan kerätyt tulot HJK:n Aulis Rytkönen -rahastolle, ja lahjoituksen vastaanotti hymyssä suin HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahti.

Kaunis ele brittiystäviltämme. Sellainen, joka muistutti jälleen siitä, miksi Middlesex Wanderers on kiertänyt maailmaa jo yli sadan vuoden ajan. Lovely.

Boltilta matka jatkui yhteiselle illalliselle Helsingin ytimeen. Ja myös nyt laulettiin ja pidettiin puheita.

Illan huipennuksena MM-matsi Englanti vs Panama Coca-Cola Fanzonen VIP:ssä, jossa brittien ja Pöxyjen yhteinen seurue keräsi jälleen katseita. Ja esimerkiksi paikalla olleet nykyiset ja ex-Huuhkajat kuuntelivat korvat höröllä yhteisen päivämme tapahtumista ja luodusta ystävyydestä.

Lopulta Helsingin kesäyö piti huolen siitä, ettei kenenkään tarvinnut kiirehtiä nukkumaan aivan ensimmäisten joukossa.

Tarina jatkuu
Middlesex Wanderers on yli 120-vuotisen historiansa aikana kiertänyt yli sadalla kiertueella viidessäkymmenessä maassa.

Se on kohdannut matkallaan suurseuroja Ajaxista Barcelonaan ja Bayern Müncheniin, Afrikan mantereen maajoukkueita ja kohdannut jalkapallokulttuureita ympäri maailmaa.

Nyt tuohon upeaan tarinaan kuuluu paikkana myös Espoon Laaksolahti. Pöxyjen koti.

Jos joku olisi vuonna 1985 kertonut ensimmäisille Pöxyille, että eräänä kesäpäivänä Laaksolahdessa pelattaisiin englantilaista yli satavuotiasta legendaarista kiertueseuraa vastaan, uitaisiin yhdessä Pitkäjärvessä, laulettaisiin pubissa, katsottaisiin yhdessä huippufutista ja päätettäisiin ilta Helsingin kesäyössä, olisi moni pitänyt tarinaa melko nerokkaana.

Onneksi Pöxy-tarinat ovat aina olleet juuri tällaisia. Ikimuistoisia kokemuksia yhdessä.
Ja lisää on luvassa.